KUUDEN VUODEN SUKELLUS  

aatteen ja sen pioneerien kiehtovan maailmaan 

Suomalaisella osuustoiminnalla oli reilun puolentoista vuosikymmenen pituinen yhteinen alkuvaihe ennen liikkeen vakavaa repeämistä sisällissodan alla 1916-17 kahteen heimoon, pellervolaisiin ja edistysmielisiin. Niitä kutsuttiin johtajiensa mukaan myös gebhardilaisiksi ja tannerilaisiksi. Uudelleen yhdistymiseen kului aikaa sata vuotta, vaikka kansainvälinen aate ja juuret olivat molemmille yhteisiä. Jäsenistön ammatti- ja asuintausta sekä etenkin politiikka erottivat pitkään.  

Nyt osuustoiminta on jälleen järjestöllisesti yhdistynyt. Osuusliike Elanto fuusioitui kilpailijansa HOK:n kanssa jo 2004 ja palasi takaisin keskusliike SOK:hon. Tradeka puolestaan liittyi nykyisen Osuuskuntien keskusjärjestö Pellervon jäseneksi 2017. Myös muutamat Suomen EU-jäsenyyden alla etäisyyttä ottaneet osuuskaupat ovat palailleet takaisin Pellervoon.  

Osuustoiminta on jäänyt suomalaisessa kaunokirjallisuudessa kokonaan kuvaamatta. Elämäkerroista, muistelmista ja tutkimuksista löytyvää tietoa olen tässä yhdistänyt, tulkinnut ja vertaillut. Osa tulkinnoistani tietenkin on subjektiivisia.      

Aivan liikaa osuustoimintaa on monesti hehkutettu vain juhlapuheissa – ja sitten autuaasti unohdettu se arkisia toimia ja päätöksiä tehtäessä. Siksi päättäjien kannattaakin pitää puheet realistisina ja miettiä tärkeät toimet myös aatteen kannalta. 

Joka tapauksessa jokainen uusi sukupolvi hakee itselleen ne arvot, joiden takana se aidosti itse voi elää ja toimia. Nykynuorille ei näytä elämässään olevan tarjolla mitään työuraa suurempaa tarkoitusta, ja siitäkin he joutuvat yleensä kovasti taistelemaan. 1900-luvun alkuvuosina, jolloin Suomea kestävällä tavalla rakennettiin, tilanne oli kiehtovalla tavalla toinen.    

DOKUMENTAARISTA  PROOSAA

Kirjan päähenkilöt ja tapahtumat ovat totta, mutta kaunokirjallisella tyylillä kuvattuina. Kuvaus perustuu kirjallisiin lähteisiin, jotka löytyvät loppusivuilta. Mukana on monia jo unhoon painuneita, mutta herkullisia aikalaiskuvauksia. Keskeisiä kirjallisia lähteitä on viitisenkymmentä ja lisäksi noin sata toissijaista lähdettä. 

Mutta mitä nämä henkilöt todella aikoinaan keskustelivat, ajattelivat ja tunsivat? Se on kirjoittajan dramatisointia, mielikuvitusta ja aiheeseen eläytymistä. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus vaan asiadraamaa. Kuvaan pioneerien elämäntyötä, suhteita, yhteistyötä ja heitä innoittaneen aatteen ja toiminnan kehitystä. Kunkin oman ajattelun kypsyminen on yksi tarinan punoslangoista. Keskeistä on osuustoiminnan ja yhteiskunnan jatkuva vuorovaikutus.  

Tunnetuista johtajista löytyi paljon lähteitä, joita yhdistin ja vertailin. Mutta kun halusin tarinaan mukaan myös hyvin tavallisten ihmisten, osuuskuntien jäsenten, näkökulman, niin lähteitä ei paljoa löytynytkään. Niin päädyin käyttämään lyhyesti oman vaatimattoman talonpoikaissukuni vaiheita, hajanaista perimätietoa ja yleisluontoisia lähteitä. Siinä sepitteen osuus on pakostakin suuri. Mutta kuten kirja-arvostelun kirjoittanut Lasse Kangas totesi: ”Teoksen perusideaan sopii myös se, että Karjalainen kertoo myös sukunsa vaiheista ja omasta tiestään osuustoimintaliikkeen tehtäviin.” (Keskisuomalainen 2.2.2024)                     

Tämäntyyppinen asiadraama on eri nimillään ollut yleisempää journalismissa, mutta suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaista. Aikoinaan Paavo Rintala ja nykyisin Raija Oranen ovat kuitenkin olleet minulle rohkaisevia esimerkkejä. Ilman 25 vuoden toimittajan kokemustani osuustoimintajärjestön monissa eri tehtävissä en tätä olisi pystynyt kirjoittamaan.

Toimittajana en kumarra, mutta en myöskään kaada päähenkilöiden kuvia. Päädyin siihen, että jokainen heistä on niin sanotun sankaruutensa hyvin eri tavoin ansainnut. Kaikille heille kertyi rutkasti lisää särmää ja kiinnostavuutta. Myös monia yllättäviä asioita paljastui kuusi vuotta vaatineen tiiviin tutkimus- ja kirjoitustyön aikana.

SUOTTA VARJOON JÄÄNYT RAKENTAJA

Tunnettu historiallinen ihme tapahtui, kun pieni Suomi lopulta selvisi itsenäisenä hyvin yllättävästä talvisodasta, heti sen perään uuvuttavasta jatkosodasta ja vielä ovelan Stalinin pakottamana Lapin sodastakin entisiä aseveljiä, saksalaisia, vastaan.

Osuustoiminta oli yksi kansakunnan kestävistä perustekijöistä. Lisäksi osuustoiminnan vaikuttajat Kyösti Kallio, Väinö Tanner ja J. K. Paasikivi olivat ratkaisevina päättäjinä pelastamassa tasavaltaa sotien kurimuksesta. Myös demokratiaa suomalaiset pääsivät harjoittelemaan ensimmäiseksi jo vuonna 1901 tulleen osuuskuntalain ansiosta. Ensimmäinen eduskunta pääsi aloittamaan Venäjän vallan varjossa vasta toukokuussa 1907. Kansanedustajiksi nousivat jo silloin osuustoiminnan tunnetuimmat nimet eri puolueista, kuten Hedvig ja Hannes Gedhard, Juho Kusti Paasikivi, Kyösti Kallio ja Väinö Tanner monien muiden ohessa.         

Etenkin Suomen ensimmäisen tasavallan ja suomalaisen osuustoimintaliikkeen synty ja kehitys kietoutuivat yllättävän tiiviisti yhteen. Tasavalta ennen talvisotaa nojasi vahvasti kolmeen tunnettuun arvoon: kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Tässä niiden rinnalle neljänneksi nostetaan perustellusti myös suomalainen osuustoimintaliike.

Sotien jälkeen osuustoiminta kuitenkin vähitellen menetti alkuperäisen ja monia ihmisiä innoittaneen kansanliikkeen luonteensa. Silloin alkoi suurten etujärjestöjen, etenkin SAK:n ja MTK:n sekä punamultapuolueiden dominoima kohtalaisen vakaa aika, jota kesti puoli vuosisataa. Osuuskuntien todellinen omistajuus pääsi rappeutumaan ja liike osittain menetti dynaamisen luonteensa. Liiketoiminnan tappiot useissa yrityksissä kasvoivat etenkin 1970 – 1990-luvuilla. 

Kaikki kertyneet isot ongelmat kohdattiin rajun talousmurroksen ja laman keskellä 1990-luvulla niin pellervolaisessa kuin vielä selvemmin edistysmielisessä leirissä. Useita suuryrityksiä kaatui ja hävisi. Niihin kuului esimerkiksi Tuottajain Lihakeskuskunta (TLK), jota MTK yritti ohjailla, mutta huonolla menestyksellä. TLK ajautui vaikeisiin ja pitkäaikaisiin kilpailutilanteisiin todellisten omistajiensa eli suurimpien alueellisten osuusteurastamojen (Itikka, Lihakunta ja LSO) kanssa. Ne päättivät lopettaa TLK:n ja jakoivat sen omaisuuden 1991. Karjaportti tuki äänestyksessä TLK:ta, mutta hävisi, ja joutui perinnönjaossa myöhemmin pahoin kärsimään. 

Työväen osuustoiminnan puolella isot konkurssit tekivät Haka ja Kansa vuonna 1994. EKA joutui pakkosaneeraukseen 1993 ja Elanto velkasaneeraukseen pari vuotta myöhemmin. Vuoden 2004 alusta Elanto yhdistyy porvarillisen kilpailijansa HOK:n kanssa, mikä on medialle jättiyllätys. HOK-Elanto lähtee vahvaan kasvuun, omavaraisuus vahvistuu yli 50 prosentin, myymäläverkosto kaksinkertaistuu ja palvelut ja jäsenedut parantuvat.  Muutkin 1990-luvun talousmurroksesta selvinneet merkittävät osuustoimintayritykset ovat sittemmin uudistuneet ja toipuneet, monet hyvinkin vahvasti. Niihin kuuluu myös nykyinen Tradeka, joka myi pois sekä kauppa- että hotellitoimintansa. Ravintolatoiminta säilyi ja mukaan ostettiin kannattavaa uutta bisnestä kuten A-Katsastus, Lehtipiste ja Med Group Onni-hoivapalveluineen.      

Mutta 1990-luvun talousmurroksesta selvinneet ovat sittemmin uudistuneet ja toipuneet, monet hyvinkin vahvasti. Niihin kuuluu myös nykyinen Tradeka, joka myi pois sekä kauppa- että hotellitoimintansa.    

VAIN PITKÄ AIKAJÄNNE TUO KEHITYKSEN SELKEÄSTI NÄKYVIIN   

Aikakauslehtityössä opin rakastamaan napakkaa kerrontaa. Myös kuvitus on minulle aina oleellinen osa itse tarinaa. Tässä on mukana noin 300 kuvaa vajaalla 400 sivulla. Dokumentaaristen, harkittujen valokuvien lisäksi olen käyttänyt myös tyttäreni, medianomi Aija Karjalaisen tapahtumia elävöittäviä ja pelkistäviä piirroksia.

Tarinan mukana kulkee myös noin 70 lyhyttä asia-artikkelia tai tietoiskua, jotka olen erottanut taitolla ja typografialla. Tämä teos on, suurten kaupallisten kustantajien kauhuksi, siis kauno- ja tietokirjan yhdistelmä. Kritiikkiä varmasti tulee, mutta poikkeuksellisella ratkaisuilla on harkitut perusteensa. 

Kun aiheeni ei kuitenkaan ole vain yhtenäistä draamaa, niin artikkelien ja tietoiskujen tehtävä on sitoa, tukea ja täydentää tarinaa. Lukijan on myös helppo hyppiä sellaisten yli, jos otsikko ei ehkä kiinnosta tai aihe on tuttu. 

Osuustoimintaa, sen historiaa ja ajattelun kehitystä tuntemattomille kirjan sisältö antanee eniten. Toivon hartaasti, että teos tavoittaisi myös nuoria, opiskelijoita ja kirjastoja esimerkiksi selvästi edullisempana sähköisenä e-kirjana (pdf).  

Käyttämäni poikkeuksellisen pitkä aikajänne – 1800-luvun lopulta nykypäivään – mahdollistaa yhteiskunnan merkittävien muutosten esille saamisen. Muuten se ei kunnolla onnistu. Lyhyet asia-artikkelit auttanevat lukijaa pääsemään sisälle vuosikymmenten ja toimintatapojen merkittäviin muutoksiin. Pelkästään proosan muotoon sitä kaikkea oli liian vaikeaa sovittaa. 

SUOMI ON KIRKAS  EDELLÄKÄVIJÄ MAAILMASSA

Osuustoiminnan syntyessä Suomi ei ollut vielä kehittynyt maa, mikä on yksi tarinan kiehtovista erikoispiirteistä. Nyt 2000-luvulla suomalainen osuustoiminta on osoitettu maailman vahvimmaksi, kun osuuskuntien jäsenmäärät ja liikevaihdot suhteutetaan maan asukaslukuun ja bruttokansantuotteeseen. Kovia kilpailijoita ovat etenkin muut pohjoismaat ja Sveitsi. Vahvoja osuustoimintamaita ovat  edelleen myös Ranska, USA ja Japani.     

Suomalaisen osuustoiminnan lokakuussa 2024 täyttynyt 125 vuoden värikäs kehityskaari on rohkaiseva esimerkki maailmalle. Kerron kirjassani sen merkittävät onnistumiset ja epäonnistumiset. Usein isot virheet ovat niitä kaikkein opettavimpia. Avoimen tiedonvälityksen ja aitojen analyysien puolesta olen toimittajana joutunut usein myös taistelemaan.  

Tälle kirjalle löytyy yksi hieman samantyyppinen edeltäjä, OSUUSTOIMINNAN JUURILLA – Aatteen sankareita vai veijareita?  Julkaisin sen yhdessä KTT Kari Inkisen kanssa jouluksi 2012. Otin siitä rohkeasti 1600 kappaleen painoksen. Se on kuulemma nykyisin mennyt kokonaan, mutta pitkällä kymmenen vuoden myyntiajalla. 

Nykyisin myös Pellervo valitettavasti on luopunut tällaisten kirjojen julkaisemisesta. Niinpä minä lopulta jälleen yrittäjähengellä ja riskit ottaen päädyin julkaisemaan tämän 400 kappaleen omakustanteena ja kokeilemaan ensi kerran myös edullista sähköistä e-kirjaa. Painettua kirjaa ei enää ole montaa teosta jäljellä, mutta pdf-muotoinen e-kirja ei varmaankaan lopu kesken. 

Kiitän lämpimästi kaikkia tämän työni apurahoittajia: Journalistisen kulttuurin edistämissäätiötä (JOKES), Kuluttajaosuustoiminnan säätiötä (Tradeka), Hannes Gebhardin rahastoa (Pellervo), Väinö Tannerin säätiötä ja Suomen Osuuskauppojen Keskuskuntaa (SOK). Ilman niitä kaikkia tämä pitkäjänteinen työ ei olisi koskaan valmistunut. 

Tämän kirjan olen tehnyt nimenomaan lukkarinrakkaudesta hyvään ja harvinaisen kestävään aatteeseen kuuden vuoden työtunteja laskematta. Tarina toivottavasti puutteistaan huolimatta kiinnostaa lukijoita kuten se näin pitkään on kiehtonut kirjoittajaakin.

#Hedvig Gebhard #Hannes Gebhard #Väinö Tanner #J.K. Paasikivi #Kyösti Kallio #Yrjö Kallinen #Tasa-arvo #Demokratia #Itsenäisyys #Osuuskunta #Keskinäinen yhtiö #Pellervo #E-liike